VÄKIVALLATON VUOROVAIKUTUS
MITÄ NVC -Väkivallaton Vuorovaikutus ON?
Väkivallaton vuorovaikutus on samaanaikaan sekä
a)olemisen tila, jossa olemme yhteydessä omaan myötätuntoiseen ytimeemme josta käsin voimme kohdata sekä itseämme että ympäröiväämme
että:
b)erilaisia konkreettisia vuorovaikutustaitoja joilla pääsemme tähän olemisen tapaan/tilaan.
Kun olemme tässä väkivallattoman kohtaamisen tilassa:
1)voimme aistia tässä hetkessä, koko kehollamme sen mitä meissä on elossa, kehomme viestit, mitä tunnemme, ajattelemme ja tarvitsemme.
2) pyrimme ilmaisemaan rehellisesti ja avoimesti itseämme toisille, ilman syyttelyä ja leimaamista
c)kuulemme toisia läsnäolevasti ja uteliaana haluten ymmärtää mitä toinen sanoo
""Suurimman kiitollisuuden koin NVC kurssin poliittisuudesta. On harvinaista löytää henkisiä, kehollisia tai "itsensä kehitys" konteksteja, jossa niin sujuvasti rakenteellinen analyysi ja kritiikki kohtaa vuorovaikutuksellisen ja henkilökohtaisen ulottuvuuden. NVC nitoutui laajempaan maailmankuvaan, jossa inhimillisyys, väkivallattomuus, feminismi ja dekolonisaatio ruumiillistuvat kommunikaation ja tietoisuuden kautta. Tila oli myös aktiivisesti traumatietoinen."
Osallistujapalaute
Väkivallattommassa vuorovaikutuksessa on oleellista oppia erottamaan havainto tulkinnasta, tunne ajatuksesta, tarve strategiasta ja pyyntö vaatimuksesta. Yhtä oleellista kuin myötätuntoinen suhtautuminen itseen ja toisiin on ilmaisun rehellisyys ja systeeminen ajattelu. Jos näkee NVC:n kuin puuna, sen juuria olisivat rehellisyys ja myötätunto ja puun oksia havainto, tunne, tarve ja pyyntö.
HAVAINTO vai TULKINTA?
TUNNE vai AJATUS?
TARVE vai STRATEGIA?
PYYNTÖ vai VAATIMUS?
PERUSOLETUKSET MAAILMASTA/SYSTEEMISTÄ:
1. Tällä hetkellä elämme hallitsemiseen perustuvassa systeemissä, joka sisältää arvo- ja ajatusmaailmamme, maailmankuvamme, ihmiskuvamme ja kasvatustapamme: sen, miten valmistamme lapsemme sopeutumaan olemassa olevaan systeemiin. Hallitsemiseen perustuva systeemi perustuu erillisyyteen itsestä, toisista ja luonnosta, niukkuusajatteluun ja kontrolliin. Ihminen nähdään ahneena, laiskana, heikkona, itsekkäänä ja/tai aggressiivisena. Näiden uskomusten ympärille muodostuvat yhteiskuntamme systeemiset rakenteet, jotka usein perustuvat kontrolliin, rangaistukseen ja palkitsemiseen. (Käytän tästä systeemistä myös nimeä "patriarkaatti", tosin määritelmässäni se ei liity miesten ylivaltaan vaan erillisyyteen itsestä, muista ja luonnosta. Lisälukemista esim tämän Miki Kashtanin artikkelin kautta: Miksi patriarkaatissa ei ole kyse miehistä:
https://www.psychologytoday.com/us/blog/acquired-spontaneity/201708/why-patriarchy-is-not-about-men
2. Kielemme ja kulttuurimme heijastelevat ajatusmaailmaamme. Yleisesti käytämme kieltä, joka sisältää tuomitsemista, analyyseja, vaatimuksia ja omien tunteiden siirtämistä toisen vastuulle. Kieltä ei voi täysin erottaa kielen puhujan ihmiskuvasta ja arvomaailmasta. Ne ovat vuosituhansien aikana rakentuneet ja nivoutuneet yhteen. Ylläpidämme tätä systeemiä erityisesti kielen, mutta myös kieleen koodatun ajatusmaailman ja tekojen kautta, jotka puolestaan perustuvat siihen, miten maailman näemme. Ilmiötä on mahdollista purkaa mm. väkivallattomalla vuorovaikutuksella sekä luomalla tiloja ja systeemejä, jotka tukevat tarvelähtöistä ajattelua eli nk. kumppanuusmallia.
VÄKIVALLATTOMAN VUOROVAIKUTUKSEN PERUSOLETTAMUKSET:
1.Tarvelähtöinen ajattelu perustuu olettamukseen siitä että ihmiset ovat pohjimmiltaan myötätuntoisia ja että kaikilla ihmisillä on samoja universaaleja tarpeita, joita koitamme tyydyttää moninaisilla strategioilla. Kaikki mitä teemme, jokainen tekomme on yritys tyydyttää näitä tarpeita. Emme ehkä aina osaa valita toimivia strategioita niiden tyydyttämiseksi, mutta voimme ymmärtää sekä omia että muiden tarpeita.
4.Tunteet ovat tärkeitä viestejä tarpeistamme. Ne kertovat sen ovatko tarpeemme tulleet täytetyksi vai ei. Kun olemme vihaisia, surullisia, turhautuneita tai tunnemme muita ns. "negatiivisiksi" leimattuja tunteita, ne ovat viestejä siitä että jokin tarve ei ole tullut täytetyksi. Kun tunnemme iloa, tyytyväisyyttä, innostusta tai muita "positiivisiksi" leimattuja tunteita, tarpeemme ovat tulleet täytetyiksi.
3. Ihmiset haluavat edistää toisten hyvinvointia ja nauttivat antamisesta ja toisten tukemisesta saadessaan samalla säilyttää oman itsemääräämisoikeutensa ja valinnan vapauden.
4. Ei ehkä aina ole mahdollista tyydyttää kaikki tarpeita, samaanaikaan on kuitenkin mahdollista tuoda tarpeet näkyväksi ja välittää niistä. Onnemme ja sisäinen tasapainomme ei riipu siitä saammeko aina kaikki tarpeemme täytettyä vaan ennemmin siitä miten hyvin olemme yhteydessä tarpeisiimme ja sitä kautta itseemme.
5. Ihmisten on mahdollista muuttua ja kasvaa. On mahdollista muuttaa narratiivia ja ajatusmaailmaa ja siten myös luoda kestävämpää kommunikaatiota, rakenteita ja koko yhteiskuntaa.
6. Olemme moninaisilla tavoilla rihmastollisesti yhteydessä toisiimme ja erottamaton osa muuta luontoa. Tämä keskinäisyhteyden kokemus on olennainen osa väkivallatonta vuorovaikutusta.