Olen Kaisa Käärmemaa; esitystaiteilija, musiikintekijä, vuorovaikutuskouluttaja ja antikapitalistinen noita. Taiteessani tutkin tällä hetkellä ruumiillisia, rihmastollisia ja rituaalisia polkuja. Olentojen elävyys nukeista ja esineistä kiviin ja elementteihin kiehtoo. Miten vesi sisälläni vaikuttuu toisista vetisistä olennoista? Miten mineraalit luissani kommunikoivat jättimäisen siirtolokareen kanssa? Mitä kotipihani haapa miettii? Mikä motivoi öljyä? Miten kudokseni vaikuttuu rituaalisesta yhteydestä esivanhempiin? Taidettani ruokkii ja ravitsee keskeneräisyys, villiys, haavoittuvuus, ulkopuolisuus ja nurinkurisuus.
Pyrin toimimaan radikaalin pehmeyden alueella; tuomaan näkyväksi ja sulattamaan sekä ulkoisia rakenteita että sisäistettyjä uskomuksiamme, jotka estävät haavoittuvana olemista. Työssäni tuen myös muita olemaan enemmän yhteydessä itseensä, omaan ruumiiseensa, toisiin olentoihin ja elämään. Haluan olla kanssaluomassa tiloja, joissa radikaali rehellisyys, itsemyötätunto ja herkkyys ruokkivat meitä. Esitystaiteen lisäksi fasilitoin ja ohjaan väkivallatonta vuorovaikutusta (NVC) sekä erilaisia somaattisia ja luontoyhteys työpajoja. Valmistun somaattiseksi liiketerapeutiksi 2027. Kuulun Rauhan ja Toivon Teatteriin sekä Kaivanto Kollektiiviin. Taiteelliseni työni ytimessä on myös oleellisesti aktivismi, uskon kansalaisvaikuttamiseen.
Minulle on tärkeää pyrkiä työssäni vähentämään luokkaeroja. Pyrin toteuttamaan koulutuksia joko lahjataloudella tai vähintäänkin liukuvin hinnoin. Pyrin työssäni antikapitalistiseen ja dekolonisoivaan praktiikkaan. Elämä on meille jokaiselle lahja. Uskon että väkivallattoman elämän ytimessä on lahjatalous, paluu luottamukseen elämään. En tahdo romuttaa pelkästään kapitalistista systeemiä vaan visioni on palata lahjaan, vaihtokauppojen tuolle puolen. Lahjataloutta on nytkin jokapuolella, vain näkymättömissä. Lahjoja virtaa jatkuvasti globaalista etelästä pohjoiseen, naisilta miehille, alkuperäiskansoilta ja menneiltä sukupolvilta nykyhetkeen, luonnolta ihmisille sekä tulevilta sukupolvilta tähän päivään. Kapitalismi tarvitsee kolonialismia eli halpojen resurssien siirtymistä etelästä pohjoiseen tuottaakseen minkäänlaista voittoa. Reilussa vaihtokaupassa ei ole lainkaan voittoa. Kaikki voitto on siis lahjaa jostain. Kun palaamme lahjaan, palaamme arvottamisesta ja voitontavoittelusta tarpeisiin, määrällisestä ajattelusta laadulliseen. Kun palaamme lahjaan olemme suoraan kosketuksissa siihen mitä tarvitsemme, antamisen ja vastaanottamisen virtaan, sekä pyytämisen taitoon. Lahjataloudessa on myös oleellisesti kysymys paluusta elämään maapallon kantokyvyn rajoissa.
Visio
Luodaan yhdessä tiloja joissa elävä henki liikkuu läpi ruumiin solujen, rihmastojen ja rituaalien! Ruumiit kunniaan!
Let’s bring back the body in all it’s forms! The soft animal body and the body of the earth and the beautiful body of art!
Ruumiillisuus
Kuuntelen, aistin ja tunnen omaa pehmeää eläinmasuani, luista runkoani, lihapukuani, nestemäistä ruumistani, vertani, hermostoani; kaikkia solujani. Luotan ruumiini viisauteen,toisten ruumiiden viisauteen ja elämään ja maaemon ruumiiseen. (Luottaminen ei tarkoita sitä että olen aina turvassa, hyväksyn että elämään kuuluu haasteita, vaaroja ja Kuolemaa. Elämään luottaminen on samalla Kuoleman hyväksymistä osaksi elämän sykliä.)
Kuuntelen enemmän-kuin-ihmisten ääniä. Pyrin oppimaan pois domestikoituneista tavoistani. Hengitän. Liikun. Aistin.
Rituaali
Juurrutan itseäni toistuvilla kollektiivisilla, suojaavilla, syklisillä teoilla ja rituaaleilla; kiitollisuudella, keskinäisyhteyden ja elämän rihmaston arvostamisella. Tunnistan että toistuvat teot luovat yhteyksiä ja rihmastoja, sitoudun toisiin ihmisiin, yhteisöihin ja paikkoihin. Tunnustan paikkani elämä/kuoleman rihmastossa. Tunnustan että tarvitsen toisia ihmisiä, eläimiä ja olentoja ja he tarvitsevat minua ja ainutlaatuisia lahjojani. Pyrin siirtymään minä-ajattelusta me-ajatteluun.
Rakkaus:
Pyrin juurtumaan väkivallattomaan maailmankuvaan; rehellisyyteen, rohkeuteen ja rakkauteen, näen muut ja itseni tarvekeskeisen ajattelun kautta, hyväksynnän ja radikaalin itsemyötätunnon kautta. Tahdon rakastaa itseäni erityisesti silloin kun olen vähemmän kuin täydellinen ja pyrkiä hyväksymään toisia juuri silloin kun vähiten heitä ymmärrän. Jos en jostain syystä pysty rakastamaan itseäni tai muita, pyydän tukea löytääkseni tien takaisin rakkauteen.
Riemu
Leikin, höpsöttelen, haahuilen,riemuitsen. Otan uneni yhtä vakavasti kuin unelmani. Kuvittelen mahdottomia, uskon taikaan ja erityisesti luovuuteen. Teen asioita joissa ei ole päätä, mutta kenties häntä. Tarvitsen iloa, nautintoa ja mielikuvitusta yhtä paljon kuin tarvitsen vettä, ruokaa ja kosketusta. Näen ilon ja leikin ja taiteen pyhyyden.
Systeeminen linssi:
Tahdon tunnistaa, tuoda näkyväksi ja purkaa patriarkaattisia, kolonialistisia, dominaation perustuvia systeemejä. Tahdon tunnistaa ja purkaa omia etuoikeuksiani ja siirtyä individualismista systeemiseen ajatteluun. Tahdon lisätä ymmärrystä siitä miten olemme samaanaikaan systeemien tuotoksia että luomme itse systeemiä teoillamme. Tässä hetkessä valitsemme millaista maailmaa luomme.
Arvot
Soft Animal Belly, Art and anticapitalist witchcraft!
I am Kaisa Käärmemaa (she/her), a performance artist, singer- songwriter, communication coach and animist/anticapitalis witch. In my performance art, I am currently exploring embodied and ecosomatic pathways. The agency of creatures, from puppets and objects to stones and elements, fascinates me. How does the water inside me affect other bodies of water? How do the minerals in my bones communicate with the giant rock? What thoughts pass in the mind of the Aspen in my garden? What motivates oil?
I am currently doing artistic research as part of Kaivanto Collective, with whom we work in the crossroads of mining, eco-somatics, non-violence and folklore. My art is also fueled and nourished by incompleteness, wildness, vulnerability, outsideness and weirdness. I am studying to become a somatic movement therapist. I compose and write music. I also facilitate various workshops on the theme of non-violence (NVC= nonviolent communication) and strengthening the nature/body connection. I strive to operate in the realm of radical softness; to make visible and dissolve both external structures and our internalized beliefs that prevent us from being vulnerable. In my work, I also support others to be more connected to themselves, their own bodies, other beings and life. I want to co-create spaces where radical honesty, self-compassion and sensitivity nourish us.
My Values
Bodyfulness
I listen, sense and feel my own soft animal belly, my bones, my flesh suit, my liquid body, my blood and heart, my nervous system; all my cells. I trust the wisdom of my body, the wisdom and life of other bodies and the body of Mother Earth. (Trusting does not mean that I am always safe, I accept that life includes challenges, dangers and Death. Trusting life is also accepting Death as part of the cycle of life.)
I listen to the voices of more-than-humans. I strive to unlearn my domesticated ways. I breathe. I move. I sense.
Ritual
I ground myself with repetetive collective, cyclical acts and rituals. I root myself in gratitude, in the appreciation of interconnectedness and the mycelial networks of life. I recognize that repeated acts create connections, I commit to other people, communities and places. I acknowledge my place in the web of life/death force. I acknowledge that I need other people, animals and creatures and that they need me and my unique gifts. I strive to move from a me-thinking to we-thinking.
Radical Softness:
I strive to be rooted in a non-violent worldview; honesty, courage and love.
I see others and myself through needs-based thinking, through acceptance and radical self-compassion. I want to love myself especially when I am less than perfect and strive to accept others precisely when I least understand them. If for some reason I am unable to love myself or others, I ask for support to find my way back to love.
Joy:
I embrace play, silliness, laughter, beauty and joy. I take my dreams as seriously as my dreams. I imagine the impossible, I believe in magic and especially in creativity. I need joy, pleasure and imagination as much as I need water, food and touch. I see the sacredness of joy and art and laughter and play,especially together.
Systemic Lense:
I want to acknowledge and bring visible the domination based systems. I want to face my own privilege and find my blindspots. I choose to shift lenses from individual to collective /transgenerational/intersectional viewpoint. Bringing understanding to how we both are products of the system and create it each moment by how we choose to act.