top of page

Väkivallaton vuorovaikutus on samaanaikaan sekä

a)olemisen tila, jossa olemme yhteydessä omaan myötätuntoiseen ytimeemme josta käsin voimme kohdata sekä itseämme että ympäröiväämme

että:

b)erilaisia konkreettisia vuorovaikutustaitoja joilla pääsemme tähän olemisen tapaan/tilaan.

Kun olemme tässä väkivallattoman kohtaamisen tilassa: 

1)aistimme tässä hetkessä, koko kehollamme sen mitä meissä on elossa, mitä tunnemme, ajattelemme ja tarvitsemme.

2) ilmaisemme rehellisesti ja avoimesti itseämme toisille, ilman syyttelyä ja leimaamista

c)kohtaamme/kuulemme toisia läsnä olevasti ja uteliaana haluten ymmärtää mitä toinen sanoo.


OPI LISÄÄ TÄÄLLÄ:



 

Kuva tikapuista joiden tikkailla lukee: havainto, tunne, tarve ja pyyntö. Tikkaiden yläpäässä pilvi joka symbolisoi NVC-tilaa. Pilven ympärillä tekstit jotka sanoo: Miten Käytän Valtaa, Itsemyötätunto, Keskinäisyhteys sekä Miten puhun/kommunikoin.

VÄKIVALLATTOMAN VUOROVAIKUTUKSEN
"TIKAPUUT"

Kutsun Väkivallattoman Vuorovaikutuksen tikapuiksi tai askeleiksi niitä vuorovaikutustaitoja, joita opettelemme, jotta pääsisimme tuohon nimeämääni "NVC-tilaan."

 

Nämä askeleet ovat:

1.HAVAINTO

2.TUNNE

3.TARVE

4.PYYNTÖ

 

Askeleiden tarkoitus on luoda tätä yhteyden laatua ja läsnäoloa, ja auttaa meitä olemaan yhteydessä tunteisiimme ja tarpeisiimme ja toisiimme tavalla joka antaa luontaisen myötätuntomme kukoistaa.

MITÄ VÄKIVALLATON VUOROVAIKUTUS ON?

PERUSOLETUKSET MAAILMASTA/SYSTEEMISTÄ:

1. Tällä hetkellä elämme hallitsemiseen perustuvassa systeemissä, joka sisältää arvo- ja ajatusmaailmamme, maailmankuvamme, ihmiskuvamme ja kasvatustapamme: sen, miten valmistamme lapsemme sopeutumaan olemassa olevaan systeemiin. Hallitsemiseen perustuva systeemi perustuu erillisyyteen itsestä, toisista ja luonnosta, niukkuusajatteluun ja kontrolliin. Ihminen nähdään ahneena, laiskana, heikkona, itsekkäänä ja/tai aggressiivisena. Näiden uskomusten ympärille muodostuvat yhteiskuntamme systeemiset rakenteet, jotka usein perustuvat kontrolliin, rangaistukseen ja palkitsemiseen. (Käytän tästä systeemistä myös  nimeä "patriarkaatti", tosin määritelmässäni se ei liity miesten ylivaltaan vaan erillisyyteen itsestä, muista ja luonnosta. Lisälukemista esim tämän Miki Kashtanin artikkelin kautta: Miksi patriarkaatissa ei ole kyse miehistä:

https://www.psychologytoday.com/us/blog/acquired-spontaneity/201708/why-patriarchy-is-not-about-men

2. Kielemme ja kulttuurimme heijastelevat ajatusmaailmaamme. Yleisesti käytämme kieltä, joka sisältää tuomitsemista, analyyseja, vaatimuksia ja omien tunteiden siirtämistä toisen vastuulle. Kieltä ei voi täysin erottaa kielen puhujan ihmiskuvasta ja arvomaailmasta. Ne ovat vuosituhansien aikana rakentuneet ja nivoutuneet yhteen. Ylläpidämme tätä systeemiä erityisesti kielen, mutta myös kieleen koodatun ajatusmaailman ja tekojen kautta, jotka puolestaan perustuvat siihen, miten maailman näemme. Ilmiötä on mahdollista purkaa mm. väkivallattomalla vuorovaikutuksella sekä luomalla tiloja ja systeemejä, jotka tukevat tarvelähtöistä ajattelua eli nk. kumppanuusmallia.

VÄKIVALLATTOMAN VUOROVAIKUTUKSEN PERUSOLETTAMUKSET:

 

1.Tarvelähtöinen ajattelu perustuu olettamukseen siitä että ihmiset ovat pohjimmiltaan myötätuntoisia ja että kaikilla ihmisillä on samoja universaaleja tarpeita, joita koitamme tyydyttää moninaisilla strategioilla. Kaikki mitä teemme, jokainen tekomme on yritys tyydyttää näitä tarpeita. Emme ehkä aina osaa valita toimivia strategioita niiden tyydyttämiseksi, mutta voimme ymmärtää sekä omia että muiden tarpeita.

4.Tunteet ovat tärkeitä viestejä tarpeistamme. Ne kertovat sen ovatko tarpeemme tulleet täytetyksi vai ei. Kun olemme vihaisia, surullisia, turhautuneita tai tunnemme muita ns. "negatiivisiksi" leimattuja tunteita, ne ovat viestejä siitä että jokin tarve ei ole tullut täytetyksi. Kun tunnemme iloa, tyytyväisyyttä, innostusta tai muita "positiivisiksi" leimattuja tunteita, tarpeemme ovat tulleet täytetyiksi.

3. Ihmiset haluavat edistää toisten hyvinvointia ja nauttivat antamisesta ja toisten tukemisesta saadessaan samalla säilyttää oman itsemääräämisoikeutensa ja valinnan vapauden. 

4. Ei ehkä aina ole mahdollista tyydyttää kaikki tarpeita, samaanaikaan on kuitenkin mahdollista pitää tärkeänä kaikkia tarpeita ja välittää niistä. Onnemme ja sisäinen tasapainomme ei riipu siitä saammeko aina kaikki tarpeemme täytettyä vaan ennemmin siitä miten hyvin olemme yhteydessä näihin tarpeisiin ja sitä kautta itseemme.

5. Ihmisten on mahdollista muuttua ja kasvaa. On mahdollista muuttaa narratiivia ja ajatusmaailmaa ja siten myös luoda kestävämpää kommunikaatiota, rakenteita ja koko yhteiskuntaa.

 

6. Olemme moninaisilla tavoilla rihmastollisesti yhteydessä toisiimme ja erottamaton osa muuta luontoa. Tämä keskinäisyhteyden kokemus on olennainen osa väkivallatonta vuorovaikutusta.

bottom of page